Pieni tilannekatsaus

Moikka!

Kirjoitan nyt vaan lyhyen ”tilannekatsauksen” ja laitan muutaman kuvan. Tämä pentuarki ja kaikki menot vie enimmän ajan tällä hetkellä, joten jonkin aikaa saattaa tulla postauksia vähän harvempaan ja lyhyempänä. Lupaan kyllä palata taas tiuhempaan postaustahtiin, kunhan tämä tästä vähän hellittää. Roihu lähtee kuukaudeksi reissuun tässä helmikuun lopulla, niin sillon sitten koitan puurtaa postauksia valmiiksi, julkaisua odottamaan.

Mutta, nyt niihin kuulumisiin.
Roihu (virallisesti Sudensuukon Hymyilevä Apollo) on ollut meillä nyt viikon. Hän tosiaan on mun ja mun isän yhteinen koira. Aivan mahtava tapaus, luonnetta ja älliä on vaikka muille jakaa. Örisee, murisee, vikisee, maukuu, vinkuu, ulvoo, haukkuu ja kiljuu. Ei oo ääntä jota tosta koirasta ei lähtis! Hän on pääosin kyllä tosi hiljanen, eikä ainakaan vielä oo ottanut haukkumiseen Milolta mallia. Onneksi! Alkuun Milo oli vähän sellanen välinpitämätön ja ehkä jopa vältteli Roihua. Parin päivän kuluttua he jo leikki paljon eikä se oo sen jälkeen loppunut. Painivat, jahtaavat toisiaan ja repivät yhessä samaa lelua. Autossa Milo antaa jo tulla itseensä kiinni makaamaan ja jos Roihu huutaa tai itkee, koittaa Milo lohduttaa.

Yksinoloa alettiin harjoittelemaan jo samana päivänä kun Roikka kotiutui. Eilen oli puolisen tuntia yksin, eikä ulvonut ainakaan niin että oisin kuullut, kun lähdin. Sitten ku Milon kanssa palattiin kotiin, tuli pentu haukotellen ovelle vastaan. Oli siis varmaankin nukkunut.

Roihu ei pelkää oikeen mitään, jotkut uudet jutut vähän jännittää, mutta ei oo yhtään sellanen vellihousu mitä Milo oli pienenä. Ja vähän edelleen.


Olin siellä ortopedilla polven kanssa viikko sitten perjantaina, eikä magneettikuvissakaan ollut mitään vikaa.. Ilmeisesti siis vikana on vaan tä sisäänrakennettu vika, EDS. No ei voi tehdä muuta, ku koittaa kuntouttaa sitä, kerätä lihasta ja parantaa lihasten hallintaa.

Sain sen maksusitoomuksen sinne lymfaterapiaan, siellä mulla on eka käynti viikon päästä perjantaina. Eilen myös soitettiin Kelasta, että mun vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen hakemus tulee menemään läpi, eli jatkossa Kela maksaa mun fysioterapian. Ainoo ikävä juttu tässä on se, että mun pitää vaihtaa fysioterapeuttia, sillä kunnallinen ei kelpaa tohon Kelan kuntoutukseen.. Meen näillä näkymin fysioterapiaan samalle fyssarille, jolle meen lymfaterapiaankin. Toivotaan, että hän ois kanssa hyvä!

Lisäks olin viikko sitten tiistaina toisella käynnillä siellä psykiatrialla, missä mulla tutkittiin AD/HD:ta. Ja diagnooseihin sieltä tuli. Oon siis virallisesti addikin. Aakkosia alkaa löytymään diagnoosilistalta vinopino.. Lääkitys on ollut tosi hyvä ja auttanut hirveesti. Saan tartuttua toimeen paljon paremmin ja oikeasti tehty ne asiat loppuun ennen seuraavaan siirtymistä. Ens viikolla mulla on eka nepsy-koutsin tapaaminen, toivon et sieltä sais kans vähän jeesiä arkeen. Ahdistusjuttuihin saan mahdollisesti jossain välissä psykoterapiaa.

Pääosin siis menee tosi kivasti!

Karvaiset kaverini sekä kuulumisia tutkimusten osalta

Moikka ja hyvää uutta vuotta kaikille!

Tällä kertaa aion kertoa enemmän meidän koirista, sekä polven ja ad/hd:n tutkimuksista.

Meillähän on 3-vuotias sheltti uros Milo, sekä perjantaina meille muuttaa siperianhusky uros Roihu. Ajattelin kertoa sheltistä sekä sippestä rotuina hieman, Milosta ja Roihusta sekä meidän yhteiselosta. Koska Roihu ei varmasti ole vielä kotiutunut, kun tämän tekstin julkaisen, en siitä osaa kovin suurta selostusta teille vielä valitettavasti vielä tehdä. 

Kuulumisia

Olin tosiaan 16.1 polven kanssa magneettikuvauksissa ja ortopedille sekä ortopedian osaston fysioterapeutille mulla on ajat 26.1 innolla ja vähän kauhullakin odotan oertopedille pääsyä. Lähetteeseenhän tosiaan laitettiin, että pyysin tiettyä ortopediä. Syy tähän on se, että 1) hän on leikannut vasemman polveni, joten tietää tilanteeni 2) hän tietää kudokseni ja sairauteni, joten osaa ottaa ne huomioon 3) kemiat vaan kohtaavat ja luotan 100% hänen mielipiteisiinsä ja sanoihinsa. Joten nyt jännätään pääsenkö hänelle, kutsu tuli ekaa kertaa ikinä ilman lääkärin nimeä..

Polvi on ollut aika vaihtelevassa kunnossa, on päiviä, kun tuntuu ettei siinä ole mitään vikaa ja sitten on (enimmäkseen) päiviä, kun polvilumpio muljuu mihin sattuu, jää jumiin, koko polvinivel jää jumiin, suoristaessa ja koukistaessa kuuluu kovia rusahduksia ja tuntuu koko ajan siltä, kuin ois jotakin siellä nivelen välissä.

Kuten aiemmin kerroin, sain psykiatriselle lähetteen kuntotusosastolta. Olin siellä ekalla käynnillä 15.1 ja jäi itselle kerrankin tosi hyvä fiilis käynnistä. Puhuttiin paljon mun oireista, vaikeuksista arjessa sekä keskittymisestä (joka on tuntunut katoavan kokonaan..) ylipäätään. Sekä lapsuudesta ja nuoruudesta. Totesi jo sillä käynnillä, että näkis mut kyllä ad/hd:na. Koska en muistanut lapsuudesta (7-10v) paljoakaan, tuli äiti seuraavalle käynnille, joka oli 23.1 mukaani. Tämä on muutenkin yleinen käytäntö, sillä tuo aika on ymmärtääkseni ad/hd:n kannalta tärkeää informaatiota.

Mulla todettiin ad/hd ja aloitettiin lääkekokeilu. Saan myös näillä näkymin nepsy valmennusta, sekä psykoterapiaa. Jälkimmäinen lähinnä ahdistushäiriöön, mutta on avuksi myös ad/hd:n kanssa.

Sain muuten keskiviikkona 10.1 vihdoin ne painevaatteeni. Nekin tosiaan tilattiin tuolta kuntoutusosaston kautta, mittatilauksena  Lymediltä, sillä olen kummallisen mallinen.. :D

Tilattiin korkeavyötäröiset pitkälahkeiset housut, pitkähihaisen paidan sekä pelkät koko käden hihat. 

Ne on ollut ihan huiput! Ensinäkään mitään ei tarvinnut muuttaa, kaikki oli juuri sopivaa. Paineentaso on myös kaikissa tosi hyvä. Paidan hihoissa on suurempi kompressio, kuin muussa paidassa. Lisäksi niska/hartiaseudulla on kaksinkertainen kangas, sillä sinne minulla on kerääntynyt paljon nestettä. Samoin housuissa lahkeet ovat polvesta alaspäin suuremmalla kompressiolla, kuin housut muualta. Hihat ovat kaikkialta samaa kangasta, samalla kompressiolla.

Halusin, että hihat ovat punaiset, muuten paita on vetoketjua lukuunottamatta musta. Housut ovat muuten mustat, mutta polvesta alaspäin ne ovat punaiset.

NIIN JA SAIN VIHDOIN SMARTCRUTCH KYYNÄRSAUVAT! Niistä laitan myöhemmin oman postauksensa, laitan tähän vain muutaman kuvan. Näiden sauvojen saamisen mahdollisti Brother Christmas sekä kyseisten sauvojen maahantuonnin juuri aloittanut Apuväline Avux.

Siirrytäämpä sitten koirajuttuihin!

Milo

Milo on syntynyt 22.05.2014 Ylöjärvellä, Blenmoon kenneliin. Milo on kastroitu. Rodultaan hän on tosiaan shetlanninlammaskoira, eli pieni paimenkoira. Väriltään Milo on bluemerle, mutta hänessä on värivirhe, liian suuri yhtenäinen alue mustaa. Tavallaan Milo on siis tricolor bluemerleillä merkeillä! Sen päävärihän on musta, kun bluemerlellä pitäisi olla harmaa.

Milo on ollut pennusta asti hyvin nopea oppimaan, oli kyse sitten mistä tahansa. Se oli sellainen pienen pieni nato-ohjus, joka sinkoili paikasta toiseen ja teki hassuja juttuja. Joskus mietin rauhoittuuko se koskaa, nyt kyllä siitä on tullut sekoileva sohvaperuna. Pääosin se käyttää päivät siihen, että se nukkuu tai on rapsuteltavana. Välillä se voi yhtäkkiä saada ihan hirveän pentukohtauksen ja hepuloida täysillä juosten ympäri meidän asuntoa. Sitten se hetken päästä kyllästyy ja jatkaa unia. Tottakai liikutaan ja treenataankin, se vaan on nykyään paljon rauhallisempi sisällä, mitä pienempänä. Ehkä se on kasvanut aikuiseksi..

Luonteeltaan Milo on kultaa. En usko, että koskaan tulee koiraa, jonka kanssa olisin niin samalla aaltopituudella, mitä oon Milon kanssa. Milo taitaa olla se elämäni koira. Se on ihan käsittämättömän sopeutuvainen. Jos olen sairas, se makaa niin lähellä kuin vain pääsee, useimmiten kipeimmän paikan kohdalla tai sen päällä. Olin tuossa jokin aika sitten kuumeessa, ja lähes koko päivän maattiin Milon kanssa vaan sohvalla. Silleen lusikassa. Sillä ei ole minkään näköistä oman tilan tajua, vaan se tulee niin iholle kuin vaan pääsee ja kun tila loppuu, pakittaa se päälle. Tai kiipeää. Se ei pyydä ulois välttämättä koko päivän aikana, lähtee kyllä mukaan, kun pyytää. Ei kuitenkaan hypi pitkin seiniä, jos ei pääse joka päivä superpitkille lenkeille tai saa paljon aivotyöskentelyä.

Jos taas olen voimissani, on Milokin täynnä virtaa ja puuhaillaan vaikka mitä yhdessä ja käydään aktiivisesti treeneissä ja omatoimitreenataan paljon. Sekin on sille ok. Se sopeutuu mihin vaan, sen kanssa voi mennä mihin vain. Eikä ole löytynyt kuin yksi koira, jonka kanssa Milo ei tullut toimeen. Tavataan kuitenkin useita täysin tuntemattomiakin koirakoita päivittäin.

Se on todella mukavuudenhaluinen, sohvalla ja sängyssä pään pitää aina olla tyynyllä. Jos ei ole tyynyä, pitää sitten kasata siihen vaikka peittoa, että hänellä mukamas on tyyny. 

Uudenvuoden aattoyönä Milo ilmeisesti tylsistyi seuraamaan meidän Aliaksen pelaamista, hän oli hakenut sohvalta tyynyn, raahannut sen pöydän alle ja pistänyt siihen pesän pystyyn.

Milo töissä

Luonteeltaan se on todella kiltti ja haluaisi olla kaikkien kaveri. Vähän Milo on säikky, tosin riippuu paljon asiasta, mitä se säikkyy. Se on todella sosiaalinen ja reipas, pitäisi päästä lenkeillä moikkaamaan kaikki ihmiset, koirat, kanit ja fasaanit. Milo pelkää pimeää. Tämän huomaa varsinkin pimeällä lenkkeillessä, se koittaa pysyä mahdollisimman paljon valossa.. Kaikin puolin mahtava koira. Se tulee toimeen niin lasten kuin vanhuksienkin kanssa. Hieman hän on päällekäyvä, heti pitäisi päästä pesemään toisen suupielet, korvat ja silmät, oli kyseessä sitten ihminen tai koira.

Kissojen kanssa Milo ei oikeen tule toimeen, se tahtoisi leikkiä niiden kanssa, mutta kissathan tietysti luulevat sen hyökkäävän. Lisäksi Milolla on pääosin huonoja kokemuksia kissoista, kerran kun se oli vielä pentu, hyppäsi metrin päästä puskasta ihan yhtäkkiä kissa sen niskaan ja jouduin kaikin voimin repimään sen kissan irti Milosta. Toinen ei tajunnut lainkaan mitä tapahtuu ja oli aivan hädissään.

Ollaan nyt koitettu totuttaa Milo veljeni ja hänen tyttöystävänsä kissaan, Doryyn. Sujuu hyvin niin kauan, kun Dory vaan saa olla raapimapuussaan, ylhäällä olevassa pedissä. Tosin tässä maanantaina oltiin samaan aikaan meidän vanhemmilla, molemmat otukset olivat valjaissa ja meidän syleissä, päästiin tosi lähelle toisiamme. Dory otti aika rauhaksiin ja ihmetteli Miloa, joka räksytti ja ulisi ja kiljui aivan jatkuvalla syötöllä..

Harrastuksista Milon kanssa olenkin jo aiemmin kertonut tässä postauksessa. Nyt kevään aikana aion käydä sen kanssa myös kaverikoira-perehdytyksen.

Roihu

Kuva: Sudensuukon kennel

Roihu on syntynyt 06.12.2017 Sudensuukon kenneliin Nousiaisiin. Todellinen Suomi100-pentu siis! Roihu tosiaan on siperian husky, väriltään agouti, joka on Suomessa ainakin todella harvinainen väri. Sen molemmat vanhemmat ovat jenkkejä, äiti asuu sijoituksessa Iisalmessa ja isä asuu Californiassa. Ne ovat kummatkin todella erikoisen näköisiä, isä on erittäin komea agouti ja äiti erittäin kaunis jet black. 

Roihu on selkeästi jörö. Sen näkee jo perusilmeestä. Kasvattajansa mukaan (ja näkemämme mukaan) hän on sisaruksiinsa verrattuna hieman hitaammin syttyvä kaveri ja ehkä vähän vakavampi tyyppi. Voisin tehdä Roihusta paremman postauksen, kun hän on kotiutunut meille ja osaan kertoa vähän enemmän. Linkitän postauksen sitten tähänkin. Nyt hemmottelen teitä koiranpentujen ystäviä vain kuvapläjäyksellä.

Kuva: Sudensuukon kennel