Ikuisesti

Moi!

Aattelin tässä postauksessa käsitellä tatuointeja, mun omia sekä niiden tarinoita. Kerron myös tatuointikivusta ja vähän aiheesta EDS:n kantilta omien kokemuksien mukaan.

Kun toinen polvi oli vielä tyhjä..

Mulla itsellä on 14 tatuointia ja aion ottaa lisää. Ideoita ja suunnitelmia on suurinpiirtein koko keholle, mutta pikku hiljaa hyvä tulee. Eihän mulla tässä muuta ole kuin aikaa. Tammikuun alussa kyllä on tulossa taas vähän uutta.. Näette ehkä seuraavassa postauksessa mitä!

Mulla ei oo oikeestaan yhtäkään tatuointia, jolla ei olis jonkunlaista merkitystä. Joillain on isompia merkityksiä, toisilla pienempiä. Osa on otettu yhdessä jonkun kanssa tai se on jokin yhdistävä tekijä. Aina en edes muista kaikkia tatuointejani (mikä tuli selväksi, kun kasasin kuvia tätä postausta varten..), mutta silti ne ovat ihollani ikuisesti muistuttamassa asioista, ihmisistä ja ajatuksista niiden takana. Mulle ne on vähän kuin päiväkirja tai matkamuistoja - elämäni varrelta.

Ensimmäinen tatuointini, jonka otin 16-vuotiaana.

Otin tosiaan ensimmäisen tatuoinnin, kun olin 16-vuotias. Sen takana oli kova tahtojen taistelu vanhempiani vastaan. Mutta, kun olin vuoden päivät jankannut tästä kuvasta ja sen merkityksistä itselleni, uskoivat he, ettei se ole hetken mielijohde. Paikka oli kivun suhteen aika uhkarohkea ensimmäiseksi kuvaksi, mutta jostainhan se pitää aloittaakin. Tekemiseen meni tupakkataukojeni kanssa 1,5h. 

Tämä kuva on samana päivänä otettu, kun tatska on tehty, kuten jalan turvotuksesta voi arvata.

Kuvassa on neljä timanttia, "yksinäinen" lähimpänä varpaita kuvastaa vanhempaa pikkuveljeäni, joka on minulle kuin toinen puolikas itsestäni. Timantti ruusun keskellä olen minä, kuvastaen ulkoista haurauttani ja vahvaa sisintäni. Nilkkaa ylös tulee hieman ruusun oksaa, jossa on vielä kaksi timanttia, nuorempi pikkuveljeni sekä pikkusiskoni. Tekstissä mainitaan isä ja äitini. Tässä tatuoinnissa on siis koko perheeni. Hetkeäkään en ole katunut ottaneeni tatuointia niin nuorena, otin sen vanhempieni luvalla, ammattilaisella.

Ranteeseen otin tatuoinnin 17-vuotiaana. Teksti on espanjaksi ja käskee uskoa itseensä. Isällä ja äidilläni on samalla fontilla teksti ranteen ympäri. Mulle tämä on mantra, jonka avulla jaksan painaa eteenpäin.

Alempi on minun käteni, ylempi äidin.

Mitä muutakaan Seeprataistelijan kädessä lukisi?

Seeprat ja Zebrafighter-tekstin otin kahden muun tatuoinnin kanssa samaan aikaan. Seeprat kuvastavat EDS:ää, mitäs muutakaan ja seeprat minua sekä äitiä. Sairastamme molemmat EDS:ää, joten yhteisen tatuoinnin aihe oli selvä. Tatuoinnit näyttävät kuvassa hieman vääristyneitä, sillä kaarevaa kättä oli vaikea kuvata!

Niin vaan rakastan tätä tatuoitia.

Samalla reissulla korvan taakse pistettiin puolipiste sekä taistelijan sulkahärpäke.

Puolipiste on projekti, jonka tarkoituksena on tukea itsetuhoisuuden sekä mielenterveysongelmien kanssa taistelevia. Puolipiste on valikoitunut projektin symboliksi, sillä kirjailijat käyttävät sitä, kun olisivat voineet lopettaa lauseen, mutta päättävätkin jatkaa sitä. Itselläni on lähipiirissä mielenterveysongelmien kanssa painivia. Taidan olla sitä itsekin. Halusin kuitenkin painaa tuon lauseen korvani taakse.

Puolipiste

Toisena pienempänä tatuointina matkaan tarttui tosiaan se sulkahärpäke. Nämä molemmat olivat siis myös pitkään harkittuja. Olen pienestä asti ollut todella kiinnostunut intiaaneista ja heidän kulttuuristaan. Se on mielenkiintoista ja hieman salaperäistäkin. Otin korvani taakse kaksi sulkaa, jotka merkitsevät (minulle) taistelijaa, toivoa ja uskoa tulevaan.

Taistelijan sulkani

Seuraavana taisin ottaa ankkuripuuni. Se on eräänlainen sukupuu. Mut on ankkuroitu perheeseeni. Toisaalta ankkurista kasvaa meren yläpuolella puu. Jokainen putoava lehti kuvastaa menetettyä rakasta. Tämä on vielä kesken ja odottaa taustaansa, merta, maata sekä taivasta. Lehtiä lisätään tipahtelemaan, aina kun joku lähtee taivaaseen. "Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman"

Siitä on myös hyvin hankala saada järkevän näköistä kuvaa, koska se mukailee käden muotoa.

Oikein päin katsottuna ankkurin haarat eivät ole noin epäsopusuhtaiset.

Olen siitä 16-vuotiaasta asti tahtonut pari lintua niskaani ja niiden alle Usko, Toivo, Rakkaus. Vihdoin tämän vuoden alussa otin sen. Silläkin on tarkoituksensa, linnut kuvaavat mulle lojaaliutta, uskoa, toivoa sekä rakkautta. Koko elämässä tarvitaan kaiken aikaa uskoa, toivoa sekä rakkautta!

Anteeksi sotkuinen kuva, tämä on otettu heti tatuoimisen jälkeen.

Halusimme parhaan ystäväni kanssa jotakin konkreettista meidän ystävyyssuhteestamme, olemme olleet ystäviä monen monta vuotta. Mietimme koira-aihetta, sillä esimerkiksi koirat yhdistävät meitä. Yhtenä päivänä hän laittoi kuvan runokirjasta ja yhdestä sen runosta. Molemmat tarttuivat yhteen lauseeseen runossa ja näin sai tämä tatuointi alkunsa. Teksti on aivan mahtava, sillä sen voi osoittaa ystävään, Jumalaan, uskoon tai mihin tahansa. Ja silti, se on aina konkreettinen muistutus siitä, etten ole koskaan yksin ja voin aina tukeutua ystävääni kun häntä tarvitsen ja toistepäin.

Sori kaunis muokkaus..

Teksti on Elina Salmisen runosta "ENTÄS JOS"

Olimme pitkään myös veljeni kanssa miettineet yhteistä tatuointia, kunnes löysimme tämän tekstin. Antaa sen kertoa pointtinsa ja tarinansa itse. Olemme olleet veljeni kanssa aina todella läheiset. 

Tuoreimpana otin kyynäriin tekstit Guerrera ja Invencible. Yhdessä siis guerrera invencible, voittamaton taistelija. En annaEDS:n tai minkään muunkaan nujertaa itseäni.

EDS:äänhän kuuluu usein haavojen huono paraneminen ja arpien liikakasvu. Mulla ainakin arvet kaikenlisäksi kutiaa tosi usein ja punoittaa, todella vanhatkin arvet. 

Lisäksi eddyillä on ehkä hieman ”normaalia” ihmistä suurempi riski, että tatuointi leviää tai iho hylkii sitä. Jotkin mun tatuoinneista kohoaa välillä niin, että niistä tuntee ihan selkeesti ääriviivat jne. ja sillon myös kutiavat. Värillä en oo huomannut väliä tässä suhteessa. Myös esimerkiksi seeprojen raidat tuntuvat aina. Toisaalta kaulassa/niskassa olevat ei oo koskaan paranemisen jälkeen kutisseet (miten se taivutetaan oikein?!).

Sitä oon useasti äidin kanssa miettinyt, miltähän näytetään vanhoina ja velttoina ryppykasoina, kun meidän iho kuitenkin venyy normaalia enemmän.. Sen näkee sitten! 

Paraneminen on mulla ollut tosi nopeaa ja vaivatonta, lukuunottamatta tota leijonapolvea. Siitä nuo punaset osat ylhäällä tulehtuivat jostain syystä, tosin otin sen heinä-elokuussa, sillä lienee olla osansa asiaan. 

Punaisen oon huomannut hieman hitaammin parantuvaksi, mutta sitten taas tekstitatskat on olleet todella helpot, ei oo kuoriutuneet, kutisseet tai edes kuivuneet pahemmin uusinakaan.

Mulla ei myöskään oo oikeastaan mikään tatuointi sen enempää levinnyt, paitsi jalkapöydästä varpaiden rystysten kohdalla oleva osa tekstiä hieman. Se taas on ollut ihan odotettavissakin ja normaalia, sillä siinä on vain ohut kerros ihoa ja se liikkuu jatkuvasti.

Tämäkin on taas niitä itse kokeiltavia asioita.

Samoin kipu. Kyllä, polvet oli pahat. Niiden jälkeen ei oo ykskään tatuointi tuntunut miltään. Toisteksi pahin jalkapöytä, mutta se nyt vielä oli ihan ookoo polviin verraten. Kivuttomimmat on olleet nuo korvantaustan/kaulan alueen tatuoinnit. Tosin tääkin on todellakin niin henkilökohtaista mikä sattuu ja mikä ei, varsinkin kipukroonikoille. Kun hermosto ja tuntoaisti on kokoajan niin kovalla kuormituksella, että ne on todella kierroksilla jatkuvasti. Silloin ei voi tietää sattuuko joku aivan hitokseen paljon vaiko ei lainkaan. Ja kun usein EDS:ään liittyy myös tuntohäiriöitä, on tuo tatuoitavana oleminen välillä aika mielenkiintoista. Mulla ei tosiaan toisen polven polvilumpion kohdalla tuntunut lainkaan, mutta saman jalan reiden ja säären kohdilla kipu oli aikalailla sietämätöntä. 

Emlaakin voi käyttää, mullakin oli sitä polvissa, toisessa lumpion kohdallaan toisessa lumpion alapuolella. Hetken se auttoi. Meillä eddyillä kun ei vaan tahdo noi puudutteetkaan toimia, eikä emlakaan puuduta kuin pinnan ihosta. Nykyään on muuten jotain ihan tatuointiin tarkoitettuakin puudutetta, siitä tosin mulla ei oo kokemusta.

Kaikki mun tatuoinnit on (varpaan edesmennyttä hymiötä lukuunottamatta) saman tatuoijan kädenjälkeä.

Onko teillä tatuointeja? Mikä on lempitatskasi?