Kasvot blogin takana

Kuka olen?

  

        Minä ja koirani Milo.

Olen Christa, helmikuussa ’95 syntynyt nainen Turusta.

Asun kihlattuni ja koirani kanssa rivarikaksiossa, omalla takapihalla - tietenkin.

Olen sairauslomalla, pitkällä sellaisella. Suuntana työkyvyttömyyseläke.. Aiemmin olen aloittanut heti peruskoulun jälkeen parturi-kampaajan opinnot, jotka keskeytyivät astman sekä niska-hartia seudun, selän ja käsien ongelmien vuoksi. Ehdin siellä opiskella puolisen vuotta, jonka jälkeen olin lukuvuoden loppupuolen työharjoittelussa rakennusalalla, perusaineiden (matikka, äikkä, englanti yms.) opiskelun ohella. Tämän jälkeen aloitin opinnot sähköasentajaksi, jota kykeninkin 1,5 vuotta suorittamaan, kunnes olkapäät sekä polvet sanoivat lääkärien lisäksi, että tämäkin ala on tuhoon tuomittu kohdallani. Kolmas kerta toden sanoo ja lopetin syyskuussa 2017 laborantin opinnot, ylläolevista syistä ja terveyden yleisen romahtamisen vuoksi.

Ennen labra-alan koulua olin lähes kolme vuotta työtön, tehden välillä pätkätöitä eri aloilla. En oikein tiennyt mitä seuraavaksi haluaisin, saatika sitten mitä kroppani kestäisi sen rajoissa mitä mieli teki. Olen nimittäin ihminen joka ei todellakaan pysty muutamaa kuukautta kauempaa tekemään jotakin, mikä ei ole mieleistä. 

Asuin Espanjassa kahdeksannen luokan joulusta yhdeksännen luokan jouluun.

  Mieheni?

Perttu '95 syntynyt, Keskisuomalainen. Raahasin hänet mukanani Turkuun ja tänne hän on jäänyt. Opiskelee yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi. Olemme seurustelleet helmikuusta 2016 ja menimme kihloihin elokuussa 2017. Asumme yhdessä ja haaveenamme on muuttaa Rovaniemelle.

Harrastukseni?

Olen elämäni aikana ehtinyt omistamaan hevosia, ajamaan motocrossia kilpaa, olemaan oiva partiolainen sekä thainyrkkeilemään. Koitan tässä vähän sepustella harrastuksistani aika järjestyksessä.

Partio

Lähes koko ala-asteen kävin partiossa, kunnes partioryhmämme lopetettiin ja olisin joutunut siirtymään toiseen. Tämä kattoi noin kuusi vuotta. 

Motocross

  

Motocross on aina ollut iso osa elämääni. Ensimmäisen kerran olen ajanut prätkää ollessani vain 2-vuotias! Isä on ajanut ihan pikkupojasta asti, joten tottakai eka lapsi piti samaan hommaan opettaa, olenhan sen verran rämäpää ollut syntymästä asti. Mopoon vaan polkupyörän apupyörät ja eikun menoksi! 

  

Kuusi vuotiaana sain ensimmäisen oman krossipyöräni ja jo samana vuonna starttasin Turun moottoriseuran järjestämässä junnucupissa. Oli kesä- sekä talvicup ja ajoin molempia muutamia vuosia - ollen aina cupin toinen tai kolmas ja useissa osakilpailuissa olin ykkönen. Kilpaileminen kuitenkin jäi, kun hevoset alkoivat tulla elämääni ja ajanpuute painoi päälle. Edelleenkin ajan silloin tällöin, kunnostani riippuen :) Bensa tulee suonissa virtaamaan ikuisesti ja vauhti on veressä!

  

Hevoset

Ratsastusta harrastin epäsäännöllisen säännöllisesti ensimmäiset alaluokat, kunnes palo syttyi kunnolla 9-vuotiaana ratsastusleirin kautta. Sen jälkeen kävinkin päivittäin kolmisen vuotta kahdella eri tallilla, toisella ratsastustunneilla ja kisaamassakin, este- sekä kouluratsastusta. Toisella taas ravitouhuja, tallin hoitamista ja hevosten hoitamista niin tallissa, kuin raveissakin. Jonkin verran oli myös liikutettavia hevosia, kuten kaksi omaa hevostani ennenkuin edes tiesin, että ne joskus olisivat minun omia.

  

    Kessu

  

11-vuotiaana unelmani kävi toteen ja sain kaksi omaa hevosta kotipihalle, ex-ravurin sekä shetlanninponin. Big Fresh oli suht kookas 1998 syntynyt amerikkalainen lämminverinen ravihevostamma, kutsumanimeltään Iita, Mamma tai Iipu. Shettis taaseen on 113cm oleva 2002 syntynyt ruuna Kresent, kutsumanimeltään Kessu. Kessu oli ihan mahtava ja lempein shetlanninponi jota elämäni aikana olen tavannut. Vain puoli vuotta myöhemmin kasvoi laumamme vielä yhdellä ex-ravurilla, Pegasus Lakella a.k.a Peksulla. Peksu oli ranskalaisamerikkalainen lämminverinen ravihevonen ja syntynyt 2001.

  

    Mamma ja Kessu

Jossakin vaiheessa Mamma varsoitettiin ja pienten mutkien kautta keväällä 2009 syntyi kaunis itsepäinen tammavarsa Vincitrice, kutsumanimeltään Martti. Joten hoidettavanani oli neljä hevosta jonkin aikaa.

  

    Martti muutaman viikon ikäisenä

Liikutin kaikki kolme hevosta vähintään 4 kertaa per viikko / hevonen. Pääosin kaksi kertaa ajoin ja kaksi kertaa ratsastin jokaisella.

  

                   Iita

Espanjan vuoden hevoset majailivat serkkuni tallilla, josta sitten kotiin palasivatkin enää ruunat, Mamma ja Martti jäivät serkulleni, jonka Martti oli.

    Peksu

  

Pojat ehtivät tämän jälkeen enää vuoden olla meillä, kunnes tuli raskaan päätöksen paikka. Sairauteni vuoksi oli kuntoni laskenut niin paljon, etten enää voinut heille tarpeeksi aktiivista elämää tarjota ja Kessu muutti perheen poniksi, Peksun raskain mielin päästin paremmille laitumille, sillä en halunnut sen jatkavan kiertolaiselämää.. Kesällä 2015 sain kuulla, että Kessu on myyty eteenpäin ratsastuskoululle Tampereen lähistölle ja kävimme koko perheen voimin sitä siellä katsomassa. Voin vaan sanoa, että itku siinä tuli, se poni ei enää ollut sama.. Vihainen tästä olen, sillä perhe jolle sen myimme teki lupauksen, että myyntitilanteessa ottavat ehdottomasti yhteyttä meihin, sillä siinä tapauksessa ostaisimme ponin takaisin. Ratsastuskouluun tämä poni ei kuuluisi. 

Thaiboxing/Muaythai/Thainyrkkeily

Thainyrkkeilyn aloitin 2011 starttikurssilla äitini kanssa, Turku Thaiboxing Clubilla. Kurssi kesti 6 viikkoa ja viikossa oli kaksi treenikertaa. Tämän jälkeen kuitenkin kaaduin kevarilla ja onnettomuudessa vasen olkapääni sekä polveni menivät pahoin sijoiltaan ja ne operoitiin. Olkapää 2012 ja polvi 2013, näistä voit lukea lisää alempaa Sairauteni-kohdassa. 

Palo lajia kohtaan syttyi ensimmäisellä kerralla kun astuin saliin. Se trooppisenilmaston tuntuinen kuuma, kostea ja hikinen lehahdus kasvoilla hissistä ulos tullessa veti minut mukaansa. Thainyrkkeily on todella hyvää kunnonkohotusta. Se vaatii hyvin paljon ja treenaa jokaista lihasta kropassa.

Kuuden viikon aikana pömppikseni väistyi tieltä, ja tilalle tuliivat näkyvät vatsalihakset. Lihas kasvoi ympäri vartaloa ja rasva lähti.  Kun jouduin jättämään lajin tauolle en oikein löytänyt muuta yhtä sytyttävää lajia itselleni.

Elokuussa 2015 lähdin uudelle starttikurssille Turku Muay Thai seuran salille ystävän kanssa, itse kunnonkohotus ja kertaus mielessä, ystävä lajiin tutustumisen vuoksi. Huomasinkin, että kunnon liikunta ja lihaksien kasvaminen auttoivatkin ihmeesti kipuihini ja sille tielle on jääty. Tavoitteena  nousta jokin päivä kilpakehään.

    Naisten treenileiri salillamme, minä keskellä molemmissa kuvissa.

Agility

Agilityä olen harrastanut alkuvuodesta 2015 lähtien shelttini kanssa. Aloitimme muistaakseni maaliskuussa pentu+jatkokurssilla, jonka jälkeen olimme 6kk treeniryhmässä. Yhdet epäviralliset kisatkin on takana, mutta ne eivät ihan putkeen menneet. Agility on hyvää palauttavaa treeniä omien treenieni välissä ja Milo tykkää tosi paljon. 

Edellä mainittujen lisäksi talvisin moottorikelkkailen ja yleisesti liikun paljon.

Mikä blogi?

Blogini tulee keskittymään treenaamiseeni, tuloksiin siinä sekä siihen miten EDS siihen vaikuttaa. Luultavasti ohimennen puhun myös koulusta ja yleisesti elämästäni sekä koirasta. 

Koirani?

    Milo juuri kotiutuneena

Blenmoon Little Drummer Boy "Milo"

shetlanninlammaskoira

s. 22.05.2014

 Ennen Miloa oli lapsuudessani meillä kaksi saksanpaimenkoiraa, eri aikaan toki. 2013 joulukuussa hankin ensimmäisen oman koirani, Lucan, joka oli sheltti myös. Luca jäi vain puolivuotiaana auton alle. Teen ehkä joskus Lucasta oman juttunsa, sen verran arka aihe edelleen etten siitä enempää kerro.

Milo on urokseksi ollut ihan super helppo, ei oo yhtään rähinöinyt koskaan, ellei toinen oo tosissaan päälle tullut. Tämä halipusukone on elämäni mies, oman elämänsä superstara. Kesällä 2014 hain Milon Ylöjärveltä, kennel Blenmoonista. Elämäni paras päätös, muuta ei voi sanoa.

Alusta asti ollaan oltu kuin paita ja peppu, jaetaan ruuista lähtien kaikki, edes vessaan en yksin pääse..

Milo rakastaa agilityä, vapaana juoksentelua ja ylikaiken.. Palloja! Niin ja naapureiden kyttäystä.

Sairauteni kannalta Milo on ihan mahtava, se vaistoaa mun kunnon ja sillon kun mua sattuu, se saattaa pyytää vaan kerran kaks lenkille, muuten se pyytää vaan takapihalle joka on häntä varten aidattu. Voidaan vaan löhötä koko päivä sängyn pohjalla, ja tämä karvatohtori menee aina kipeää paikkaa vasten. Olen myös huomannut, että Milppa "haistaa" mihin minua sattuu. Se haistelee varovasti kivuliasta aluetta esim. polvilumpion syrjää ja tämän tutkailun jälkeen alkaa autuaasti nuolemaan sitä "terveeksi". 

Milon lempipaikka on olkapäällä kuten papukaijoilla, tai sitten se vaan änkee pään päälle istumaan..

Tämä kaveri on vierelläni toivon mukaan pitkänpitkän ajan!