Kuntoutusjakso TYKSin kuntoutusosastolla

Moikka!

Tässä postauksessa kerron vähän tosta mun kuntoutusjaksosta 20.11.-01.12.2017, sekä aiemmasta jaksosta.

LOKAKUU 2015

Mähän olin aiemminkin siellä kaksi viikkoa lokakuussa 2015. Silloin sain lääkitykset kuntoon, tosi hyvät lausunnot ja todistukset KELAa varten. Sekä tietysti paljon erilaisia tukia sinne sun tänne, ympäri kroppaa mm. nilkkoihin, polviin, ranteisiin, peukalon tyviniveliin sekä selkään. Mulla oli joka päivä fysioterapiaa, mutta joka toinen päivä oli esimerkiksi lymfaterapiaa tai muita hoitoja, joten joka päivä ei ollut ns. toiminnallista fysioterapiaa. Lisäksi oli toimintaterapiaa, josta sain paljon pienapuvälineitä mm. tartuntapihdit, paksunnosta kyniä varten, ergonomisia keittiötarvikkeita, kuten veitsen ja juustohöylän. Näin myös fysiatria sekä psykologia. Psykologi totesi, etten tarvitse psyykkistä tukea, enkä silloin tarvinnutkaan.

Mulla oli aluksi suunniteltu viikon jakso ja olin sen yötä päivää osastolla, toki kävin päivisin kotona käymässä. Sitten yhteisestä päätöksestä tultiin siihen tulokseen, että hyötyisin toisesta viikosta. Jaksoa jatkettiin, mutta halusin toisen viikon olla yöt kotona erinäisistä syistä ja se oli kaikille ok. Muutenkin osastolla joka ainoa henkilökunnan jäsen oli aivan ihana, ei yhtäkään pahaa sanaa kenestäkään. Todella lämminhenkisiä ihmisiä, jotka selkeästi tekevät työtä sydämellään! Uskon, että osaston kiva ilmapiiri vaikuttaa paljon potilaiden kuntoutumiseen - positiivisesti.

Kiputilanteeni

Sain tuota kautta myös ton labra-alan opiskelun KELAn ammatillisena kuntoutuksena. Vaikkei EDS:ää ehkä tunnettukaan kovin hyvin, perehdyttiin siihen. Kuunneltiin mun toiveita, mielipiteitä ja tehtiin mun ehdoilla aivan kaikki. Koin saavani tosi paljon apua tosta jaksosta sen hetkiseen elämäntilanteeseeni.

 MARRAS-JOULUKUU 2017

Tällä kertaa pyysin itse lähetettä osastolle, kun viimeksi mut ohjattiin sinne. Olin ja olen edelleen niin paljon huonommassa kunnossa ja aivan solmussa kaiken kanssa, että koin osastojakson tarpeelliseksi. Sainkin paikan osastolta todella nopeasti. Ilmoitin heti ekana päivänä, että tahdon olla yöt kotona, johtuen suht tuoreista ikävistä sairaalakokemuksista. Olin siis läheiseni vierellä saattohoidossa, joten yhdistän nykyään sairaalat ja niiden pedit automaattisesti tähän.. 

No anyway, se oli ok, kunhan saatiin lääkäriltä varmistettua. Menin osastolle aamuisin hieman ennen kahdeksaa aamupalalle. Yhteismielin päätettiin heti ekana päivänä jakson olevan ainakin kaksi viikkoinen. "Omalääkärini" oli mukava miesfysiatri. Hän hoiti lääkkeideni venkslaamiset ja laittoi  lähetteet psykiatrialle sekä ortopedialle. Ortopedille sen oikean polven mahdollisen kierukkavamman vuoksi, psykalle ADD-tutkimusten sekä mt-lääkkeiden säätöä sekä unilääkkeiden vuoksi. Ja ihan rehellisesti voin sanoa tarvitsevani psyykkistä tukea.

Se on vain ajan kysymys, milloin kipukroonikon mieliala ja psyyke alkaa hajoilemaan. En usko olemassa olevan sellaista superihmistä, joka kestäisi sen stressin ja vaikeuksien määrän ilman minkäännäköisiä mielenterveysongelmia. Tosin itse luulin olevani sellainen superihminen, kunnes totesin, etten ole sitä. Ymmärsin, että on ihan okei hajota välillä. 

Lisäksi itselläni on mjonista syistä johtuvia paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Kärsin myös pelko-, ahdistus ja paniikkitiloista. Nämä johtuvat monesta syystä, mahdollisesta ADD:stä, hermoston sekoiluista sekä tietysti psyykkeestä. Myönnettyäni tämän aloin heti voimaan paremmin.

Näihin asioihin pureuduttiin pintapuolisesti osaston psykologin kanssa (terkut sulle, kiitos kun "käskit" alkaa taas kirjoittamaan!), mutta ne jäivät pyörimään päähäni ja prosessoin niitä tapaamisen jälkeenkin.

Mun keskittymiskyky on tällä hetkellä pyöreä 0. Pystyn keskittymään jonkin aikaa mieleiseen tekemiseen, kuten tän kirjoittamiseen, mutta tarvin siihen rinnalle esimerkiksi musiikkia, stressipallon tai mitä vaan näperreltävää. Musiikki auttaa mua keskittymään, ei sitä tarvi silleen kuunnella, mutta se on sellanen sopiva taustamelu mulle, joka ei häiritse vaan auttaa keskittymään.

Osastolla sain stressipallon esim. fysioterapioihin mukaan, ja keskittyminen parani heti.

Psykan lähete myös siksi, että saataisiin oikeesti se ADD/ADHD tutkittua ja saisin siihen apua, kun keskittyminen paranee, on helpompi hallita kipujakin.

Sain fyssarilta kolmesti akupunktiota ja jatkoa varten suosituksen/lähetteen akupunktioon. Kerran tehtiin myös kevyt käsittely lapaluiden ja hartioiden alueelle, sinne on kertynyt nestettä. Siitä puheen ollen sain myös suosituksen/lähetteen lymfaterapiaan, jotta nesteet saataisiin liikkeelle. Lisäksi tehtiin tietynlaisia hengitys- ja asentoharjoituksia. Koin ne todella hyviksi, hengitysjutut vähän rentouttaa ja asentojutuilla saan vähän lihaksistoa rentoutumaan tai lepäämään. Mulla oli jaksolla kaks fyssaria, toinen oli ekalla viikolla ma & ti ja tokalla viikolla ma, ti & ke. Toinen oli sitten loput päivät. Molemmat olivat ihania ja osaavia. Koin tämän järjestelyn itselleni sopivaksi.

Kävin myös toimintaterapeutin luona, jonka suosituksesta tilattiin mulle painehousut, pitkähihainen painepaita sekä painehihat. Näiden pitäisi auttaa kanssa tähän turvotukseen, sekä kipuihin ja rauhoittaa hermostoa. Mulla oli myös painopeitto osastolla kokeilussa ja teen ehdottomasti sellaisen itselleni äidin kanssa.

Sain lainaan TENS-laitteen (antaa sähköimpulsseja lihaksiin, supistaa ja rentouttaa niitä ja auttaa näin kipuihin, kun veri kulkee tai jotain, en nyt varmasti muista), korkeussäädettävän suihkujakkaran sekä jääpiikit kyynärsauvoihin. Omaksi sain lantio/selkätuen, "apukäden", sellaisen millä voi noukkia tavaroita lattialta ja ne painevaatteet, kunhan saapuvat.

Niin ja tapasin sosiaalityöntekijänkin, sain tietää olevani todennäköisesti oikeutettu korotettuun vammaistukeen. Mietittiin myös mun jatkoa, sairaslomalla taidan olla aika pitkään.. Saa nähdä meneekö mun työkyvyttömyyseläke hakemus joskus läpi.

Mulle jäi kaikinpuolin hyvä fiilis jaksosta. Kokeiltiin monia kipulääkkeitä, vaikkei mikään niistä toiminut, on jatkoa varten suunnitelma ja sain muuten tosi hyvin asioita eteenpäin, juuri niinkuin jaksolta toivoinkin.

Silti parasta koko jaksolla oli ihana huonekaveri, josta sain nopeasti hyvän ystävän! Miten voikaan ihmiset olla niin eri lähtökohdista (terveydellisesti) ja silti niin samassa tilanteessa? Olen kiitollinen sairaudestani (jos niin voi sanoa...), sillä oon saanut sen myötä tutustua mahtaviin ihmisiin.

Ja vaikeuksistani huolimatta, tiiän että tä on just mulla siksi, että mä oon vahva ja jaksan sen painon. Olenhan mä SEEPRATAISTELIJA.