Karvaiset kaverini sekä kuulumisia tutkimusten osalta

Moikka ja hyvää uutta vuotta kaikille!

Tällä kertaa aion kertoa enemmän meidän koirista, sekä polven ja ad/hd:n tutkimuksista.

Meillähän on 3-vuotias sheltti uros Milo, sekä perjantaina meille muuttaa siperianhusky uros Roihu. Ajattelin kertoa sheltistä sekä sippestä rotuina hieman, Milosta ja Roihusta sekä meidän yhteiselosta. Koska Roihu ei varmasti ole vielä kotiutunut, kun tämän tekstin julkaisen, en siitä osaa kovin suurta selostusta teille vielä valitettavasti vielä tehdä. 

Kuulumisia

Olin tosiaan 16.1 polven kanssa magneettikuvauksissa ja ortopedille sekä ortopedian osaston fysioterapeutille mulla on ajat 26.1 innolla ja vähän kauhullakin odotan oertopedille pääsyä. Lähetteeseenhän tosiaan laitettiin, että pyysin tiettyä ortopediä. Syy tähän on se, että 1) hän on leikannut vasemman polveni, joten tietää tilanteeni 2) hän tietää kudokseni ja sairauteni, joten osaa ottaa ne huomioon 3) kemiat vaan kohtaavat ja luotan 100% hänen mielipiteisiinsä ja sanoihinsa. Joten nyt jännätään pääsenkö hänelle, kutsu tuli ekaa kertaa ikinä ilman lääkärin nimeä..

Polvi on ollut aika vaihtelevassa kunnossa, on päiviä, kun tuntuu ettei siinä ole mitään vikaa ja sitten on (enimmäkseen) päiviä, kun polvilumpio muljuu mihin sattuu, jää jumiin, koko polvinivel jää jumiin, suoristaessa ja koukistaessa kuuluu kovia rusahduksia ja tuntuu koko ajan siltä, kuin ois jotakin siellä nivelen välissä.

Kuten aiemmin kerroin, sain psykiatriselle lähetteen kuntotusosastolta. Olin siellä ekalla käynnillä 15.1 ja jäi itselle kerrankin tosi hyvä fiilis käynnistä. Puhuttiin paljon mun oireista, vaikeuksista arjessa sekä keskittymisestä (joka on tuntunut katoavan kokonaan..) ylipäätään. Sekä lapsuudesta ja nuoruudesta. Totesi jo sillä käynnillä, että näkis mut kyllä ad/hd:na. Koska en muistanut lapsuudesta (7-10v) paljoakaan, tuli äiti seuraavalle käynnille, joka oli 23.1 mukaani. Tämä on muutenkin yleinen käytäntö, sillä tuo aika on ymmärtääkseni ad/hd:n kannalta tärkeää informaatiota.

Mulla todettiin ad/hd ja aloitettiin lääkekokeilu. Saan myös näillä näkymin nepsy valmennusta, sekä psykoterapiaa. Jälkimmäinen lähinnä ahdistushäiriöön, mutta on avuksi myös ad/hd:n kanssa.

Sain muuten keskiviikkona 10.1 vihdoin ne painevaatteeni. Nekin tosiaan tilattiin tuolta kuntoutusosaston kautta, mittatilauksena  Lymediltä, sillä olen kummallisen mallinen.. :D

Tilattiin korkeavyötäröiset pitkälahkeiset housut, pitkähihaisen paidan sekä pelkät koko käden hihat. 

Ne on ollut ihan huiput! Ensinäkään mitään ei tarvinnut muuttaa, kaikki oli juuri sopivaa. Paineentaso on myös kaikissa tosi hyvä. Paidan hihoissa on suurempi kompressio, kuin muussa paidassa. Lisäksi niska/hartiaseudulla on kaksinkertainen kangas, sillä sinne minulla on kerääntynyt paljon nestettä. Samoin housuissa lahkeet ovat polvesta alaspäin suuremmalla kompressiolla, kuin housut muualta. Hihat ovat kaikkialta samaa kangasta, samalla kompressiolla.

Halusin, että hihat ovat punaiset, muuten paita on vetoketjua lukuunottamatta musta. Housut ovat muuten mustat, mutta polvesta alaspäin ne ovat punaiset.

NIIN JA SAIN VIHDOIN SMARTCRUTCH KYYNÄRSAUVAT! Niistä laitan myöhemmin oman postauksensa, laitan tähän vain muutaman kuvan. Näiden sauvojen saamisen mahdollisti Brother Christmas sekä kyseisten sauvojen maahantuonnin juuri aloittanut Apuväline Avux.

Siirrytäämpä sitten koirajuttuihin!

Milo

Milo on syntynyt 22.05.2014 Ylöjärvellä, Blenmoon kenneliin. Milo on kastroitu. Rodultaan hän on tosiaan shetlanninlammaskoira, eli pieni paimenkoira. Väriltään Milo on bluemerle, mutta hänessä on värivirhe, liian suuri yhtenäinen alue mustaa. Tavallaan Milo on siis tricolor bluemerleillä merkeillä! Sen päävärihän on musta, kun bluemerlellä pitäisi olla harmaa.

Milo on ollut pennusta asti hyvin nopea oppimaan, oli kyse sitten mistä tahansa. Se oli sellainen pienen pieni nato-ohjus, joka sinkoili paikasta toiseen ja teki hassuja juttuja. Joskus mietin rauhoittuuko se koskaa, nyt kyllä siitä on tullut sekoileva sohvaperuna. Pääosin se käyttää päivät siihen, että se nukkuu tai on rapsuteltavana. Välillä se voi yhtäkkiä saada ihan hirveän pentukohtauksen ja hepuloida täysillä juosten ympäri meidän asuntoa. Sitten se hetken päästä kyllästyy ja jatkaa unia. Tottakai liikutaan ja treenataankin, se vaan on nykyään paljon rauhallisempi sisällä, mitä pienempänä. Ehkä se on kasvanut aikuiseksi..

Luonteeltaan Milo on kultaa. En usko, että koskaan tulee koiraa, jonka kanssa olisin niin samalla aaltopituudella, mitä oon Milon kanssa. Milo taitaa olla se elämäni koira. Se on ihan käsittämättömän sopeutuvainen. Jos olen sairas, se makaa niin lähellä kuin vain pääsee, useimmiten kipeimmän paikan kohdalla tai sen päällä. Olin tuossa jokin aika sitten kuumeessa, ja lähes koko päivän maattiin Milon kanssa vaan sohvalla. Silleen lusikassa. Sillä ei ole minkään näköistä oman tilan tajua, vaan se tulee niin iholle kuin vaan pääsee ja kun tila loppuu, pakittaa se päälle. Tai kiipeää. Se ei pyydä ulois välttämättä koko päivän aikana, lähtee kyllä mukaan, kun pyytää. Ei kuitenkaan hypi pitkin seiniä, jos ei pääse joka päivä superpitkille lenkeille tai saa paljon aivotyöskentelyä.

Jos taas olen voimissani, on Milokin täynnä virtaa ja puuhaillaan vaikka mitä yhdessä ja käydään aktiivisesti treeneissä ja omatoimitreenataan paljon. Sekin on sille ok. Se sopeutuu mihin vaan, sen kanssa voi mennä mihin vain. Eikä ole löytynyt kuin yksi koira, jonka kanssa Milo ei tullut toimeen. Tavataan kuitenkin useita täysin tuntemattomiakin koirakoita päivittäin.

Se on todella mukavuudenhaluinen, sohvalla ja sängyssä pään pitää aina olla tyynyllä. Jos ei ole tyynyä, pitää sitten kasata siihen vaikka peittoa, että hänellä mukamas on tyyny. 

Uudenvuoden aattoyönä Milo ilmeisesti tylsistyi seuraamaan meidän Aliaksen pelaamista, hän oli hakenut sohvalta tyynyn, raahannut sen pöydän alle ja pistänyt siihen pesän pystyyn.

Milo töissä

Luonteeltaan se on todella kiltti ja haluaisi olla kaikkien kaveri. Vähän Milo on säikky, tosin riippuu paljon asiasta, mitä se säikkyy. Se on todella sosiaalinen ja reipas, pitäisi päästä lenkeillä moikkaamaan kaikki ihmiset, koirat, kanit ja fasaanit. Milo pelkää pimeää. Tämän huomaa varsinkin pimeällä lenkkeillessä, se koittaa pysyä mahdollisimman paljon valossa.. Kaikin puolin mahtava koira. Se tulee toimeen niin lasten kuin vanhuksienkin kanssa. Hieman hän on päällekäyvä, heti pitäisi päästä pesemään toisen suupielet, korvat ja silmät, oli kyseessä sitten ihminen tai koira.

Kissojen kanssa Milo ei oikeen tule toimeen, se tahtoisi leikkiä niiden kanssa, mutta kissathan tietysti luulevat sen hyökkäävän. Lisäksi Milolla on pääosin huonoja kokemuksia kissoista, kerran kun se oli vielä pentu, hyppäsi metrin päästä puskasta ihan yhtäkkiä kissa sen niskaan ja jouduin kaikin voimin repimään sen kissan irti Milosta. Toinen ei tajunnut lainkaan mitä tapahtuu ja oli aivan hädissään.

Ollaan nyt koitettu totuttaa Milo veljeni ja hänen tyttöystävänsä kissaan, Doryyn. Sujuu hyvin niin kauan, kun Dory vaan saa olla raapimapuussaan, ylhäällä olevassa pedissä. Tosin tässä maanantaina oltiin samaan aikaan meidän vanhemmilla, molemmat otukset olivat valjaissa ja meidän syleissä, päästiin tosi lähelle toisiamme. Dory otti aika rauhaksiin ja ihmetteli Miloa, joka räksytti ja ulisi ja kiljui aivan jatkuvalla syötöllä..

Harrastuksista Milon kanssa olenkin jo aiemmin kertonut tässä postauksessa. Nyt kevään aikana aion käydä sen kanssa myös kaverikoira-perehdytyksen.

Roihu

Kuva: Sudensuukon kennel

Roihu on syntynyt 06.12.2017 Sudensuukon kenneliin Nousiaisiin. Todellinen Suomi100-pentu siis! Roihu tosiaan on siperian husky, väriltään agouti, joka on Suomessa ainakin todella harvinainen väri. Sen molemmat vanhemmat ovat jenkkejä, äiti asuu sijoituksessa Iisalmessa ja isä asuu Californiassa. Ne ovat kummatkin todella erikoisen näköisiä, isä on erittäin komea agouti ja äiti erittäin kaunis jet black. 

Roihu on selkeästi jörö. Sen näkee jo perusilmeestä. Kasvattajansa mukaan (ja näkemämme mukaan) hän on sisaruksiinsa verrattuna hieman hitaammin syttyvä kaveri ja ehkä vähän vakavampi tyyppi. Voisin tehdä Roihusta paremman postauksen, kun hän on kotiutunut meille ja osaan kertoa vähän enemmän. Linkitän postauksen sitten tähänkin. Nyt hemmottelen teitä koiranpentujen ystäviä vain kuvapläjäyksellä.

Kuva: Sudensuukon kennel

Lääkkeettömät kivunhoitokeinot, OSA 1

Moikka!

Ajattelin kirjoitella vähän erilaisista fysikaalisista hoidoista, joita olen kokeillut ja kuinka ne ovat auttaneet ja sen sellaista. Varoituksen sananen, tämä postaus ei sisällä kovinkaan montaa kuvaa.

Minulla on kokeiltu mm. faskiakäsittelyjä, lymfaterapiaa, tens-laitetta, ultraäänihoitoja sekä qutenzahoitoa. Kaikki ovat toimineet ainakin hetkellisesti siihen, mihin niitä on käytetty. Kuitenkaan faskiakäsittelyä minulle ei enää tehdä, eikä sitä saisi eddyille käytää. Kuten kaikki muukin kudos, myös faskiat eli lihaskalvot venyvät meillä, eivätkä välttämättä enää palaudu.

Kerron jokaisesta hoidosta hieman tarkemmin, mitä ne ovat, mihin ne vaikuttavat, miten ne vaikuttavat ja miksi minulle niitä on tehty, sekä tuloksista itselläni.

FASKIAKÄSITTELY

Aloitetaan lyhyesti siitä, mitä faskiat edes ovat. Faskia on kollageenisäikeinen kudosverkko. Se ympäröi kehossamme kaikkea, sisäelimistä ja lihaksista luihin. Faskiat niin sanotusti liukuvat niitä ympäröivien rakenteiden päällä.

EDS:hän on kollageenivirhe, joten eivät faskiammekaan ole samanlaisia kuin terveellä ihmisellä.

Faskiat jaetaan kolmeen eri tyyppiin: viskeraalinen faskia, joka liittyy sisäelimiin, ihon alla oleva pinnallinen faskia sekä syvä faskia, joka on lihaksen pinnassa. Jokaisella faskiatyypillä on omanlaisensa ominaisuudet ja yhteytensä niitä ympäröiviin rakenteisiin.

Jokaiselle tyypille on myös omanlaisensa käsittely.

- Pinnallisten faskioiden käsittelyllä pyritään vaikuttamaan lymfakiertoon, ihon liukuun, hermojen kulkuun sekä lisäämään käsiteltävän alueen aineenvaihduntaa.

- Syvien faskioiden käsittelyllä eli faskiamanipulaatiolla pyritään saamaan syvä faskia kivuttomaksi ja liukuvaksi. Itselläni tämä käsittely on ollut erittäin kivuliasta, mutta rentouttavaa. Minulla tehtiin tätä 5 kerran jakso ja huomasin, että kertojen välissä tuntui siltä, kuin faskiat menisivät vaan vielä pahemmiksi. Lähinnä siis siltä, että mitä enemmän faskiamanipulaatiota tehtiin, sitä enemmän faskiat tuntuivat sitä "tarvitsevan".

- Viskeraalisten faskioiden käsittelyllä pyritään rentouttamaan sisäelinten ympärillä olevien faskioiden kireyttä. Tämä käsittely on kevyttä ja sitä käytetään paljon osteopatiassa.

Itselläni siis on tehty pääosin syvien faskioiden tekniikoita. Ne ovat olleet useimmiten tehdessä kivuliaita, kun faskiat ovat olleet todella kireitä. Hoidon jälkeen on noussut kevyttä lämpöä ja olo ollut hieman tokkurainen. Käsittelyn jälkeen pitää muistaa huolehtia nestetasapainosta. Käsittelyiden jälkeen on kuitenkin ollut rentoutunut olo. Mutta kuten aiemminkin mainitsin, ei tämä käsittely ole eddyjen kudoksille hyväksi. Nykyisin minulle ei tehdä tätä hoitoa lainkaan, enkä sitä haluakaan, sillä faskioiden tilanne todellakin vain paheni pidemmällä tähtäimellä hoitojen vuoksi. Minulla on käsitelty faskioita kaikkialta ympäri kroppaa, eniten kasvojen, pohkeiden, säärien, käsien sekä selän faskioita.

QUTENZAHOITO

Qutenza on laastari, jota käytetään ihon hermojen vaurioitumisesta johtuvaan hermosärkyyn. Itselläni hoito on tehty kerran vasempaan polveen, johon tuli ihon hermovaurio leikkauksen myötä.

Qutenza laastarissa on kapsaisiiniä, jota saadaan chilistä. Se polttelee ja kirvelee aivan järjettömästi, mutta ainakin omalla kohdalla oli se tunnin kärvistely sen arvoista. Ennen laastarin paikoilleen laittoa merkittiin pahimmat kipualueet ja piirrettiin polveen kokonaan kipeä kohta. Tämän jälkeen alueelta ajettiin ihokarvat, se pestiin sekä kuivattiin. Sitten laastari asetettiin paikalleen.

Ennen laastarin laittoa.

Lääkäri, joka laastarin asetti paikoilleen totesi, ettei ole koskaan laittanut näin suurelle yhtenäiselle alueelle laastaria. Minun tapauksessani oli vielä ikävää, kun laastari tuli myös herkkään polvitaipeeseen. Voitte vain kuvitella sen tunteen. Tuntui siltä, kuin polveani olisi poltettu liekinheittimellä. Meinasin pyörtyä hoidon aikana, oksentelin ja olin aivan horkassa. En kuitenkaan halunnut, että laastaria poistetaan ennen maksimi aikaa, saadakseni parhaan mahdollisen avun siitä.

Laastarin pois oton jälkeen

Laastarin toimintaperiaatteena on se, että hermopäätteet vetäytyvät jonnekkin syvyyksiin, eivätkä lähetä enää kipusignaalia. Jos ensimmäinen hoitokerta ei tuota tarvittavaa tulosta, voidaan hoito uusia 90 päivän kuluttua uudestaan. Itselläni ensimmäinen kerta auttoi, enkä vielä kolmen - neljän vuodenkaan jälkeen ole tarvinnut hoidon uusimista. Tätä suosittelen ehdottomasti kaikille!

ULTRAÄÄNIHOITO

Ultraäänihoitoa minulle on tehty molempiin polviin nivelkipujen vuoksi. Siinä saadaan syvälle kudoksiin lämpötila kohoamaan. Se kulkee kudoksissa paineaaltoina ja saa näin kudosten molekyylit ja ionit liikkumaan samanaikaisesti paineaaltojen kanssa.

Tämän vaikutuksesta esimerkiksi verenkierto vilkastuu, kipukynnys nousee, luunmurtumat paranevat nopeammin ja lihaskouristukset laukeavat.

Parhaiten uä toimii lihaksiin, luihin ja hermoihin.

Itselläni saatiin ultraäänihoidollakin hyviä tuloksia, mutta jostain syystä hoidot lopetettiin. En enää muista tarkkaa syytä, olisiko ollut maksusitoumus- tai lähetejuttuja.

TENS-LAITE

TNS-hoito on elektronista hermostimulaatiota ihon läpi. Sitä käytetään esimerkiksi kroonisiin sekä akuutteihin kiputiloihin, nivelrikkoon, lihasjännityksiin, nivelten jäykkyyteen sekä erilaisiin pitkäaikaisiin nivelsairauksiin. Niin ja jopa kuukautiskipujen hoitoon.

Hoidossa ärsyteätän kosketushermopäätteitä sähköisesti ja ärsytys estää kipuärsykkeiden etenemistä selkäytimestä aivoihin. Laite siis blokkaa kipusignaalit! Useimmilla laitteilla voidaan antaa nopea taajuista ärsytystä, joka tuntuu vähän kuin nopeana tärinänä iholla tai sitten hidas taajuista ärsytystä, jolloin lihakset supistelevat. Se ei kuitenkaan saa sattua, tällöin laite on liian lujalla. Sen vaikutusmekanismista ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta, mutta se on kyllä täysin totta, että se toimii.

TNS-hoitoa voi saada myös sairaalassa.

Auttaa mm. hermosärkyihin, unettomuuteen, heikkoon verenkiertoon, migreeniin, lihasjännityksiin, kroonisiin kiputiloihin sekä haamusärkyihin.

Sain TENS-laitteen kuntoutusosastolta kokeiluun, kun kerroin hermoratatutkimusten olevan lempitutkimuksiani, sillä sähköimpulssit, joita tutkimuksissa käytetään, rentouttavat minua. Kaikki pitävät minua hulluna, sillä useimmille ihmisille hermoratatutkimukset ovat painajainen.. Olen ehkä hieman erilainen..!

Olin jo ennen laitteen kokeilua pyytänyt vanhemmiltani omaa laitetta joululahjaksi ja sen sainkin. En voi kuin kehua. Tälläkin hetkellä on laite polvessa kiinni ja antaa mukavia sykäyksiä lihaksille. Tämä laite on ehkä pelastanut elämäni.. Tai ainakin yöni.

LYMFATERAPIA

Lymfaterapiassa elvytetään kropan imunestekiertoa ja vähennetään turvotusta. Se auttaa kipuihin ja rentouttaa. Parhaan tuloksen lymfaterapiasta saa yhdistämällä sen kompressiosidontaan ja/tai painetekstiileihin. Niistä kerron enemmän omassa osiossaan.

Lymfaterapia on kevyttä pumppaushierontaa. Sitä voidaan antaa mille tahansa kehon alueelle. Yleensä hoitokerta on tunnin mittainen ja sitä annetaan sarjoissa, eli esimerkiksi kerran viikossa.

Imusuoniston tehtävänä on palauttaa verisuonista tihkuva neste sekä suolista imeytyvä rasva takaisin verenkiertoon. Jos sen toiminta heikkenee, ilmenee turvotusta, eikä aineenvaihdunta tällöin toimi kuten kuuluisi.

Lymfaterapia aktivoi imusuonistoa ja näin nesteet alkavat taas liikkua paremmin kehossa, jonka ansiosta turvotuskin vähenee.

PAINETEKSTIILIT

Paine- ja kompressiotekstiilit aiheuttavat painetta paikkaan, jossa niitä on, esim. sukat aiheuttavat painetta pohkeisiin ja sääriin. Näitä voidaan käyttää mm. turvotukseen, arpien hoitoon, urheilussa, leikkausten jälkihoidossa sekä somaattisen hermoston rauhoittamiseen.

Omat painetekstiilini ovat nimenomaan turvotukseen sekä somaattisen, eli autonomisen hermoston rauhoittamiseen. Ne auttavat näin myös kipuihin. Omani ovat Lymed-merkkiset ja tilattu  mittatilauksena. Minulla on Lymediltä pitkät housut, pitkähihainen paita sekä hihat. Lisäksi minulla on Skins-merkkiset säärystimet, sekä kahdet Sixdeuce-merkkiset kompressiohousut kevyemmällä paineella, kuin Lymedin housut. Sixdeucet ovatkin enemmän urheiluun tarkoitetut.

Kompressiotekstiilit auttavat myös palautumiseen ja ehkäisevät vammoja, kuten revähdyksiä.

Esimerkkejä painetekstiileistä:

- painehousut

- painepaita

- painehihat

- painesäärystimet

- painehanskat

- painopeitto

Painetekstiileistä voisin tehdä ihan oman postauksensa, kunhan saan painepaitani, -housuni sekä hihani kotiin!

Näiden kertomieni hoitomuotojen lisäksi on kasapäin muitakin lääkkeettömiä hoitokeinoja, kuten fysioterapia, kylmä- & lämpöhoidot, klassinen hieronta ja esimerkiksi akupunktio. Voisin tehdä jossakin vaiheessa näistäkin postauksen, pidetään tätä siis osa ykkösenä.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

Seuraavassa postauksessa ajattelin kertoa enemmän Milosta, shetlanninlammaskoirasta rotuna sekä tietysti tulevasta pennusta ja siperianhuskystä rotuna.